|
|
Pääkirjoitus9.3.2010 - Porvarillinen Suomi kävi ahtaajien kimppuunAhtaajien työtaistelu on kirvoittanut porvarillisen Suomen kiukkuun, jossa ei sanoja säästellä, totuutta kylläkin. AKT:n kolmen tuhannen jäsenen lakon väitetään syöksevän kansantalouden uudelleen alamäkeen. Lisäksi pelotellaan sillä, että vientiyritysten ja koko maan maine kärsii, kun Suomea aletaan pitää lakkoherkkänä maana. Taloudellisiksi menetyksiksi kuulutetaan kymmeniä miljoonia euroja päivässä.Jotta näiltä "kauheuksilta" vältyttäisiin, pitäisi työnantajien mielestä koko työrauhajärjestelmä panna uusiksi. Pakkosovinto, vahingonkorvaukset ja lakkosakkojen kattojen hilaaminen korkeuksiin ovat asialistan kärjessä. Tuskin koskaan on lailliseen työtaisteluun ryhtyneitä yritetty syyllistää yhtä julmasti kuin AKT:n ahtaajia nyt. Lakon seurauksien listalta eivät puutu enää kuin heinäsirkkaparvet ja rutto. Jos lakon vaikutukset olisivat niin dramaattisia kuin työnantajat väittävät, kannattaisi mitä pikimmin etsiä sopu neuvottelujen kiistakysymyksistä. Sovun tiellä ei ole raha, vaan periaate. Palkankorotusvaatimusten vaikutus vuositasolla vastaa Nokian entisen toimitusjohtajan Kalle Isokallion arvion mukaan puolikasta suuren metsäyhtiön toimitusjohtajan vuosipalkasta. Muutosturvan toteuttaminen AKT:n esittämällä tavalla maksaisi saman verran kuin kolmen suurimman metsäyhtiön johtoryhmien yhden kuukauden palkka. Rahaa tärkeämmäksi tässäkin kiistassa on työnantajille muodostunut periaate. Se on suoraa jatkoa metsätyönantajien vuoden 2005 viikkojen mittaiselle työsululle ja EK:n irtautumiselle keskitetyistä tulosopimuksista. Ahtaajien muutosturvan parannusta vastustavat työnantajat pelkäävät siitä muodostuvan ennakkotapauksen, joka leviäisi muillekin aloille. Sitä EK ei aio sallia. Työolot ja sopimusjärjestelyt satamissa poikkeavat kuitenkin niin paljon muista aloista, että puheet sinne sovittavien käytäntöjen yleistymisestä muille aloille ovat liioiteltuja. EK luovutti omasta tahdostaan neuvottelukentän liittotasolle. Silti se yrittää monin tavoin paimentaa joukkojaan yhteiseen ruotuun. Ei pidä valittaa, jos tehtävä on vaikeutunut, kun on itse vastuussa ongelmista. Aikojen kuluessa rakentunut luottamuspääoma on toistaiseksi riittänyt ylläpitämään sopimusyhteiskuntaa. Mikäli sille halutaan jatkoa, työnantajienkin on syytä ottaa käyttöön luottamusta lisäävät toimet. |
|
||||
