Valtakunnalliset

Kaivosteollisuuden vaikutukset ulottuvat putkikuljetuksesta poronhoito

27.7.2010 12:02

Vuonna 1968 otettu kuva Outokumpu Oy:n Kemin kromikaivoksesta.

Millaiselta kaivosteollisuuden tulevaisuus näyttää Suomessa? Minkä verran louhittavaa löytyy vielä ja ketkä saavat siitä hyödyn? Entä millaisia haasteita ympäristökysymykset tuovat alalle tai mistä löytyvät varat infrastruktuurin parantamiseen?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan niin päättäjien kuin kuntalaistenkin keskuudessa.

Suomen malmivarat ja niiden hyödyntäminen keskittyvät etupäässä pohjoiseen Suomeen. Toimivia kaivoksia on alueella tällä hetkellä muun muassa Kemissä, Kittilässä ja Talvivaarassa. Lisäksi Pohjois-Suomeen ovat suunnitteilla Soklin, Pajala-Kolarin sekä Sodankylän kaivoshankkeet.

Tähänastiset hankkeet pintaraapaisuja

Useimpien kaivostoimintaan johtaneiden, kotimaisten malmilöytöjen takana on ollut GTK eli Geologian tutkimuskeskus.

- Paras viisaus malminetsinnässä on se, että etsitään sieltä, mistä sitä on ennenkin löytynyt. Suomessa on oikeanlainen geologia malmien esiintymiseen, GTK:n Pohjois-Suomen aluejohtaja Risto Pietilä toteaa.

GTK on tehnyt geologista kartoitusta maassamme yli sadan vuoden ajan. Kaikki tiedot on arkistoitu ja suurin osa on jo digitaalisessa muodossa. Kyseiset tiedot ovat käytännössä kaikkien saatavilla.

- Meillähän on Suomessa ja Ruotsissa merkittävä kaivosteollisuuden historia.

Suomen kallioperästä voi löytyä kultaa, nikkeliä, kuparia, rautaa, platinaa ja palladiumia.

Vaikka tuotot louhituista malmeista menevät verojen jälkeen useimmiten kansainvälisille kaivosyhtiöille, Pietilä ei ole asiasta huolissaan. Jokainen kaivosalan työpaikka maassamme tuottaa välillisesti 1-3 muuta työpaikkaa. Kittilän kultakaivoskin työllistää tällä hetkellä suoraan kaikkiaan yli 600 henkilöä.

- Jos ajatellaan raaka-aineiden kulutusta, niin se tulee kasvamaan. Suurin kulutus tapahtuu Aasiassa, aluejohtaja Risto Pietilä uskoo.

Toisin sanoen malmeja tarvitaan ja niitä löytyy kallioperästä aina vain lisää. Pietilän mukaan nyt ollaan vasta raapaistu pintaa.

Saastuttava kaivos ei saa ympäristölupaa

Lapin ELY-keskuksen Tiina Kämäräinen kertoo, että kaivokset tarvitsevat aina ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan ennen toiminnan käynnistämistä. Lisäksi ELY-keskus antaa poikkeuksetta lausunnon jokaisesta kaivoshankkeesta ennen luvan myöntämistä.

- Sen jälkeen, kun kaivos on saanut ympäristöluvan, meidän tehtävämme on valvoa määräysten noudattamista, Kämäräinen täsmentää.

Muun muassa vesipäästöjä, ilmapäästöjä ja melusaasteita tarkkailemalla varmistutaan, ettei kaivostoiminta pääse pilaamaan ympäristöä. Toisin sanoen kaivoksille tehdään tarkastuskäyntejä - ensin tiheämmin, myöhemmin keskimäärin kerran vuodessa.

- On itsestään selvää, että kaivosteollisuus muuttaa alueen maisemaa ja luontoa, Kämäräinen myöntää.

Ympäristölupaa ei kuitenkaan myönnetä, jos tiedossa on, että kaivoshanke on ympäristölle vahingollinen.

Rata toisi tullessaan työtä

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Hannu Törmä on pohtinut työssään muun muassa Pajala-Kolarin rautakaivoshankkeen infrastruktuuria. Kolmesta malmin pääesiintymästä kaksi sijaitsee Ruotsin puolella ja yksi Suomessa.

- Kolari-Ajos -rata ei ole valtiolle mikään helppo päätettävä, Törmä aloittaa.

Tällä hetkellä asiaa pohditaan niin Suomen ja Ruotsin valtioiden kuin kaivosyhtiö Northland Resources Explorationin taholla.

- Kemin kaupungin osalta arvioisin, että se on todella suuri kunnallistaloudellinen asia, Törmä toteaa viitaten Ajoksen sataman mahdollisiin parannustöihin.

Radan rakentamisella olisi alueelle merkittävä vaikutus työllisyyden osalta, samoin kuin koko kaivoshankkeella.

- Läntisen Lapin aluetaloudelle se olisi suuri piristysruiske, Törmä arvioi.

Savukoskella odotetaan päätöksiä

Kunnille kaivoshankkeet ovat luonnollisesti hyödyllisiä. Työllisyys kasvaa, verotulot lisääntyvät ja infrastruktuuria pyritään parantamaan.

Aina projektit eivät kuitenkaan käynnisty hetkessä. Soklin kaivoshanke on ollut tapetilla noin puolentoista vuoden ajan. Esiintymä löydettiin 1967 ja sittemmin norjalainen lannoitealan firma Yara kiinnostui siitä.

Hankkeessa on jo arvioitu ympäristövaikutuksia ja viimeistään ensi vuonna odotetaan päätöksiä.

- Ongelmana on, että esiintymä on hyvin kaukana kaikesta, Savukosken kunnanjohtaja Mauri Aarrevaara pohtii.

Kuljetusongelmien takia vaihtoehtona on se, että malmi rikastettaisiin Venäjän puolella ja siirrettäisiin putkikuljetuksena. Norjalaiset harkitsevat sitä, joskin toteutuessaan se merkitsisi sekä suoria että välillisiä verotulojen menetyksiä Suomelle.

- Huolestuttavaa on Lapin kannalta se, että olisi melkoinen tappio Suomelle, jos kaivos hyödynnettäisiin osittain Venäjällä. Tässä on koko Itä-Lapille isoista asioista kysymys.

Aarrevaaran mukaan Savukoskella kuitenkin jaksetaan odotella maltillisesti.

- Jos kaivos rakennettaisiin kokonaan Suomeen, se toisi rakennusaikana noin 900 työpaikkaa per vuosi 3-4 vuoden ajan. Toiminta-aikana vastaava luku olisi puolestaan 180 henkilöä.

Lapin poromiehet lienevät Savukosken seudulla ainoita, jotka eivät ole olleet Soklin hankkeesta innostuneita.

- Porotaloudessa ollaan huolissaan siitä, miten se vaikuttaa heidän elinkeinoonsa.

Toisin sanoen liikenteen vilkastuessa poroja joutuisi enemmän tapaturmiin ja niiden laidunalueet pienenisivät kaivoksen läheisyydessä. Rinnakkaiseloon kuitenkin pyritään, vaikka se asettaa omat haasteensa.

ANNA VEPSÄ
KUVA: GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Tulosta      Takaisin