Valtakunnalliset

Ruusuja Tommy Tabermannille

6.7.2010 12:01

Tommy Tabermann 1947-2010

”Hyrylän torpan pihassa
höyryää soppatykki:
hernerokan voimalla
maa vallataan.
Yritän taas puhua
oikeasta ja väärästä, moraalista,
uskosta parempaan.
Vetoan sydämeen,
ainoaan järkeen.
Väki ottaa vastaan,
ihmisillä on selkeän puheen nälkä,
se uppoaa kuin rokka.”

Kansanedustaja, runoilija Tommy Tabermannin kuolema tuli sittenkin yllättäen. Tommy oli loppuun saakka huomiseen, parempaan tulevaisuuteen uskova. Hänen optimisminsa tarttui. Se säteili ympärilleen: uskoa ihmiseen, toivoa paremmasta, rakkautta elämänkumppaniimme.

Tommy Tabermann syntyi Tammisaaressa 3. joulukuuta 1947 ja kasvoi Karjaalla. Tommyn perhe oli kaksikielinen, ja hän teki eleettömästi ja huomaamatta paljon myönteistä elämäntyötä kaksikielisen kulttuurimme puolesta. Runonsa hän kirjoitti kuitenkin aina suomen kielellä. Hänen ensimmäinen runoteoksensa syntyi 1970, Ruusuja Rosa Luxemburgille. Teos vähintään kerran vuodessa oli Tommyn kova tahti. Kriitikot eivät häntä ottaneet omakseen, mutta Suomen kansa teki sen kriitikkojen puolesta.

Tommyn runojen ystävät täyttivät pienten ja suurten paikkakuntien kirjastot, kun kirjailija saapui paikalle lukemaan omaa tuotantoaan. Suomen kansan tietoisuuteen Tommy ponnisti Uutisvuoto -ohjelman toisena kapteenina. Tommy ilmestyi yli 300 lauantai-iltana suomalaisten koteihin tuomaan oivalluksen iloa ja huumoria.  Hänen sivistynyt, sarkastinen huumorinsa oli hyväntahtoista ja myötäelävää.

Tommy oli yhteiskunnallisesti kantaaottava - lähimmäisemme ja Suomen kohtalosta välittävä. Tommy tuli sosialidemokraattisesta kodista. Isä Erkki oli Karjaalla arvostettu kunnallispoliitikko. Nuori Tabermann ehti mukaan Karjaan sosialidemokraattisen nuoriso-osaston toimintaan ja tuli jo silloin karjaalaisten noteeraamaksi.

Työ Yleisradiossa, vapaana kirjailijana ja toimittajana veivät ihmisen mukanaan. Sydämeen jäi kuitenkin sykkimään oikeudenmukaisuuden kaipuu ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen nälkä.

Humanisti

Vuonna 2007 Tommy valittiin eduskuntaan Uudeltamaalta sosialidemokraattien listalta. Ehdokkaaksi lähtemistä hän kypsytti pitkään. Sisällä oli kuitenkin halu vaikuttaa; olla jossakin laajemmassa mukana. Ehdokkuuteen hän kävi tosissaan. Hänessä oli kaiken pehmeyden keskellä halu voittaa ja halu näyttää.

Eduskunnassa hän puhui tärkeäksi kokemiensa asioiden puolesta. Yliopistouudistus, taiteilijoiden tekijänoikeudet, solidaarisuus. Ne olivat asioita, jotka häntä liikuttivat. SDP:n vuoden 2008 puoluekokouksen kulttuuriohjelmassa näkyi Tommyn vuosien ajattelun ja työn tulosta. Ohjelman käsittely puoluehallituksessa tempaisi meidät kaikki mukaansa; ilo ja nauru olivat politiikassa uudelleen läsnä.

Tommy Tabermann toi lämpimän, oivaltavan tuulahduksen eduskuntakeskusteluun. Hänen sanoissaan oli sivistyksen ja humanismin sanoma. Tommyn puheenvuorot omassa ryhmässä ja eduskuntasalissa olivat kuunneltuja ja arvostettuja. Hänen poliittinen ymmärryksensä oli hämmästyttävän laaja-alainen: hän kykeni yhdistämään lainsäädännön ja poliittisen päätöksenteon ihmisen henkilökohtaisen kokemukseen ja ymmärrykseen.

Sana on ikuista

Runoilija hän oli viimeisiin päiviin saakka. Eduskunnan kuppilassa Tommy piti mukanaan mustakantista vihkoa - runoilijan vihkoa. Siihen hän kirjoitti sielunsa tuntoja, avautuvia sanoja. Runo ei karannut tekijästään edes Arkadianmäellä.

Vakava sairaus pysäytti runoilijan lähes vuosi sitten. Tai paremminkin se pysähdytti. Tommy ei luopunut, vaikka tiesi ennusteen sairaudesta toipumiselle olevan vähäinen. Hän oli lähtemässä myös tuleviin eduskuntavaaleihin sosialidemokraattien joukossa. Nyt näin ei tapahdu.

Suomalaiset jäävät kaipaamaan rakastettua runoilijaansa. SDP:n eduskuntaryhmä jää kaipaamaan oivallista, oivaltavaa edustajaansa. Minä ja monet muut kaipaavat hyvää työtoveria ja ystävää. Me kaikki haluamme jakaa Tommyn muistoissamme, mutta suurin suru kuuluu läheisille. Voimia antakoon meille tieto siitä, että vaikka runoilija lähti, sana jäi. Ja sana on ikuista.

“Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.”

EERO HEINÄLUOMA
Kirjoittaja on SDP:n
eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Tulosta      Takaisin