Valtakunnalliset

Lipponen kuvaa SDP:n suurta linjaa

22.10.2009 12:00

Paavo Lipponen kertoi muistelmiensa julkistamistilaisuudessa miettineensä vakavasti USA:n stipendiaattivuotensa aikana jäämistä opiskelemaan sinne ja pysyvää amerikkalaistumista. Päätös oli kuitenkin ei. (Kuva: Anni Kotkamaa)

SDP:n entinen puheenjohtaja ja maan pitkäaikainen pääministeri Paavo Lipponen julkisti muistelmiensa ensimmäisen osan keskiviikkona Helsingissä. Yli 500-sivuinen teos ulottuu varhaislapsuudesta nykyisessä Pellossa Tornionjokilaaksossa vuoteen 1979, jolloin hänestä tuli pääministeriksi nousseen Mauno Koiviston sihteeri.

Tähän väliin mahtuvat kouluvuodet Savossa, poliittinen herääminen, tärkeä stipendiaattivuosi Amerikassa, paluun jälkeinen kulttuuriradikalismi ja myös 12 vuotta eri tehtävissä SDP:n puoluetoimistossa.

Lipponen sanoi kirjan julkistamistilaisuudessa keskiviikkona, että hän on pyrkinyt kirjoittamaan muistelmia rehellisesti, vaikka tietääkin, ettei täydellinen rehellisyys ole mahdollista.

– Olen pyrkinyt tunnustamaan virheeni, mutta en niitä kaikkia, joista minua on syytetty.

Yksi asia, johon Lipponen on laitettu syntipukiksi, on SDP:n Jyväkylän puoluekokouksen vuonna 1975 hyväksymä poliittinen asiakirja. Sen "sosialisointipykälien" väitettiin olleen yksi syy huonon menestykseen seuraavissa vaaleissa.

Lipposen mielestä vastuuta voisivat kantaa myös ne, jotka asiakirjan puoluekokoukselle esittivät hyväksyttäväksi.

Markkinatalousoppia elinkeinoelämälle

Lipposen mielestä syntynyt meteli johtui myös Suomen oloista. Länsimaisessa sosialidemokratiassa taloudellisen demokratian vaatimukset eivät olleet mitenkään outoja, mutta Suomessa puheet kytkettiin heti Neuvostoliittoon.

Osasyy oli myös se, että SDP:ssä ei kyetty riittävästi täsmentämään taloutta koskevia tavoitteita ja linjauksia. Tässä auttoivat myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan kanssa alkaneet keskustelut.

Lipponen kuitenkin kiisti, että EVA olisi opastanut SDP:n "oikealle tielle". Markkinataloutta olisi pitänyt sen sijaan opettaa suljetussa taloudessa eläneelle elinkeinoelämälle, joka yhdessä keskustapuolueen K-linjan kanssa oli rähmällään itään.

Neuvostoliitto häviää

Lipponen kuvaa myös SDP:n 1960-luvulta alkanutta suurta strategista linjaa, jonka tavoitteena oli, että SDP:tä ei tönitä sen paremmin ulko- kuin sisäpolitiikallakaan. Se huipentui "irti Kekkosesta" -ajatteluun: SDP:n on voitava itsenäisesti lähteä presidentinvaaleihin, joissa Kekkoselle valitaan seuraaja.

Siksi esimerkiksi keskustan K-linjan tarjoukset, että SDP saa 12 vuodeksi pääministerin paikan, jos se asettuu Karjalaisen taakse, voitiin jättää omaan arvoonsa.

Lipposen mukaan K-linja ajatteli kaiken voivan jatkua Kekkosen jälkeen entisellään, koska sillä oli Neuvostoliiton tuki ja se tulisi olemaan voittava osapuoli.

– Minulla oli aivan toisenlainen näkemys.

Jatko vaatii lisää lukemista

1970-luvun loppua kuvatessaan Lipponen kertoo paljon oman ajattelunsa kehittymisestä. Siltä osin kirja kertoo paljon myös siitä, mitä SDP tavoitteli parin seuraavan vuosikymmenen aikana.

Lipponen ei julkistamistilaisuudessa vielä luvannut jatkoa muistelmille näiltä ajoilta, vaikka nyt julkistetun kirjan nimi onkin "Muistelmat 1". "Mahdollinen" jatko-osa vaatii hänen mukaansa vielä tutustumista etenkin 1980-luvun alkuvuosia käsittelevään kirjallisuuteen, jota on ilmestynyt runsaasti.

UP/HEIKKI LEHTINEN

Tulosta      Takaisin